Syyssateiden myötä metsiin on vihdoin noussut sieniä. Loppukesän kuivuus aiheutti sen, että sienet pysyivät pitkään piilossa.
Martat jalkautuivat viime viikon maanantaina sieniretkelle Hopeasaaren maastoon. Aamupäivällä satoi, mutta iltapäivällä juuri sopivasti retkeä ajatellen ilma kirkastui ja aurinkokin pilkahteli. Retkelle osallistui yksitoista marttaa sekä yksi miesmartti.
– Miesmartteja on mukana toiminnassamme kymmenkunta, kertoi Sulkavan Marttojen sihteeri Eeva-Liisa Valtonen.
Hän kiitteli sitä, että miesmartit auttavat mielellään monenlaisissa käytännön toimissa kuten toriteltan pystytyksessä ja purkamisessa.
– Nytkin oli tulet valmiina Hopeasaaren grillillä.
– Tunnin keräily metsässä ennen evästaukoa tuotti kattavan lajivalikoiman tunnistettavia sieniä, kertoi Sulkavan Marttojen puheenjohtaja Tarja Qvintus.
Hän totesi, että Eeva-Liisa Valtosella on vahva tietämys ja kokemus sienilajeista ja sienien jälkikäsittelystä.
– Kerään niitä sieniä, jotka tunnistan. Varmuudella tunnistan noin kaksikymmentä ruokasientä. Tietämystä olen kerännyt kokemuksen kautta ja matkan varrella olen oppinut tunnistamaan lisää, kertoi Valtonen.
Sieniretken saaliiseen kuului lampaankääpä, haaparousku, männyn punikkitatti, kantarelli, viini- ja sillihapero, kuusen- ja männynherkkutatti, leppärousku, karvarousku, kangasrousku, kangashapero, koivuhapero, kehnäsieni, isohapero, lehmäntatti, voitatti, suippomyrkkyseitikki ja lisäksi joitakin tunnistamattomia sieniä.
– Satuin löytämään sekä seitikin että kehnäsienen, joten pääsimme tarkastelemaan niitä vieretysten. Ne muistuttavat toisiaan, mutta seitikki on myrkyllinen, kun taas kehnäsieni on herkullinen ruokasieni. Kun molemmat ovat yhtä aikaa esillä, näkee niiden selvät erot.
– Paras kerätä vain niitä sieniä, joista on varma, hän muistutti.
Teksti: Sofia Flygare
Kuva: Tarja Qvintus
Lue koko juttu viikon 39 Sulkava-lehdestä!
