Saadessaan sosiaalitarkkaaja-perhepäivähoidon ohjaajan viran heti valmistuttuaan vuonna 1981, Marketta Pekkarinen ei arvannut päässeensä eläkevirkaansa. Sulkavan kunnan sosiaalityöntekijänä vierähti liki 40 vuotta.
Hyvältä tuntui jäädä eläkkeelle. Kyllä olin sitä odottanut, toteaa Marketta Pekkarinen.
Vuosi on kulunut siitä, kun hän sulki työhuoneensa oven viimeisen kerran. Marketta jäi viime maaliskuussa vuosilomille, joita oli ehtinyt kertyä viiden kuukauden verran, ja elokuun alussa sitten eläkkeelle. Takana on liki neljänkymmenen vuoden työura Sulkavan kunnan sosiaalityöntekijänä.
– 1.4.1981 tulin Sulkavan kuntaan vakinaiseksi työntekijäksi. Virkanimike oli sosiaalitarkkaaja-perhepäivähoidonohjaaja. Jossain vaiheessa nimike sitten muuttui sosiaalityöntekijäksi.
Marketta pääsi vakituiseen virkaan heti valmistuttuaan sosiaalihuoltajaksi Tampereen yliopistosta. Hän otti viran mielellään vastaan, kun hänen miehensä Vilhokin oli kunnassa töissä. Lisäksi Marketan nyt jo edesmenneet vanhemmat asuivat paikkakunnalla.
– Olen syntynyt Juvan Sourulla, mutta perheeni muutti Leipämäkeen, kun olin parivuotias. Siellä on minun lapsuudenkotini.
Yliopistosta suoraan töihin
Ensimmäisen kosketuksen sosiaalityöhön hän sai päästyään sosiaalitoimistoon toimistoapulaisen viransijaiseksi kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1974.
Marketan esimies oli Risto Kasanen. Myöhemmän työuransa aikana hänellä ehti olla neljä eri esimiestä: Kasasen lisäksi Kari Hautaniemi, Tuula Rautiainen ja viimeisimmäksi Sanna Hämäläinen.
Sijaisuus antoi Marketalle hyvää kokemusta, mutta hän haaveili oikeus-tieteellisestä. Tie vei nuoren naisen kuitenkin opiskelemaan ylioppilasmerkonomiksi Savonlinnan liiketaloudelliseen instituuttiin 1970-luvun puolivälissä. Kaupallisesta koulutuksesta olikin myöhemmin hyötyä toimeentulotukien laskennassa. Sen jälkeen hän opiskeli Tampereen yliopistossa 1978–1981, josta palasi sosiaalihuoltajan paperit taskussaan Sulkavalle ja suoraan töihin.
Seuraavat vuodet ja vuosikymmenet olivat hyvin työntäyteisiä mutta myös mielenkiintoisia ja antoisia.
Lue juttu kokonaisuudessaan Sulkava-lehdestä. Tilaa lehti täältä
