Ensi kesänä soudetaan jo 52. kerran. Ilmoittautuminen ensi kesän suursoutuihin avataan syksyn aikana.
Tämän vuoden souduista on jo tovi ja katseet on käännetty ensi kesään. Ensi kesänä soudetaan jo 52. kerran. Suursoutujen organisaatio on syksyn aikana käynyt läpi mennyttä kesää, palautteita ja tehnyt suunnitelmia ensi kesää varten. Tulossa on jälleen hieno tapahtuma.
Ensi kesän Suursoutujen suojelijaksi on valittu professori Kaisa Miettinen. Miettinen on Sulkavan Suursoutujen isän, Kauko Miettisen, tytär.
Hyviä ja mukavia muistoja
– Olen iloisesti yllättynyt ja otettu. Se on kunniatehtävä jota arvostan suuresti ja pyrin tekemään parhaani soutujen hyväksi. Soudut ovat ehdottomasti lähellä sydäntäni, toteaa Miettinen.
Miettinen on ollut mukana Suursouduissa lapsesta saakka. On luonnollista, että hän on paikan päällä myös tulevana vuonna. Hän on tehnyt vuosien varrella aktiivisesti erilaisia talkootöitä.
– Pienenä tyttönä olin isän mukana retkisoudun huoltovenehommissa. Silloin hänellä oli vesibussi, mihin kannettiin lukuisia vesikanistereita, kaasupulloja, kahvipaketteja, telineitä, kattiloita ja evästä ja kahvit keitettiin talkoolaisten kanssa rannassa sopivissa paikoissa. Retkisoutajilla oli tosi mukavia juttuja, kun ei ollut kiirettä.
– Sitten olin muutamana vuonna kisakansliassa kirjoittamassa tuloksia ja kunniakirjoja kunnanvirastolla. Sen homman huono puoli oli eristyneisyys kaukana itse tapahtumista, sillä silloin ei päässyt tapaamaan ihmisiä eikä aistimaan tunnelmaa.
– Yhtenä vuonna pidin soutustadionilla infopistettä ja monta vuotta olin jakamassa ja myymässä ruokaa äidin kanssa. Viime vuosina olen ollut SM-soutujen sihteerinä ja erilaisissa kisakanslian tehtävissä.
– Koskaan ei tiedä, mitä mukavaa talkoissa tapahtuu. Talkoista olen löytänyt vuosia sitten myös aviomieheni – tai pikemminkin hän löysi minut!
– Olen nähnyt soutuja eri puolilta. Olen ollut jollakin tapaa mukana alusta asti, ainakin soutuja seuraamassa, joskin alkuvuosien soutujen aikaan olin niin nuori, ettei muistikuvia juuri ole.
Miettisellä on myös paljon muistoja Suursoutujen eri vaiheista.
– Sen tiedän että ensimmäisissä souduissa isä souti lahjoittamallaan palkintoveneellä ja siten näytti sen vesikelpoisuuden. Äitini ja minä olimme Hakovirralla lähdön ja maaliintulon aikaan kannustamassa ja seuraamassa soutuja.
– Ja tietysti seurasin soutuveneiden tekemistä isän verstaassa pienestä pitäen ja kuuntelin lukuisia soutujuttua veneiden mitoista soutuvalmennukseen. Ja kun ensimmäinen kirkkovene Kulkemus vietiin rannassamme veteen, kuvasin sitä talomme katolta.
Lue lisää 18.10.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä
