Suomessa on noin 60 000 suunnistuksen harrastajaa, joista lapsia noin 15 000 ja aktiivisesti kilpailevia 13 000. Suomen suunnistusliittoon kuuluu 340 suunnistusseuraa.
Hirvikärpänen kiipeää niskassa, hiki haittaa näköä ja risut raapivat käsivarsia, mutta suunnistaja ei niistä välitä. Hän rynnistää eteenpäin pusikoissa rastinhimoisena. Rastin äkätessä rinnassa läikähtää suuri ilon kupla. Jos rastia ei löydykään suunnistajan valtaa epätoivo ja kalvava epäilys omasta sijainnistaan. Ensi lääkkeenä on kompassista ja kartalta pohjoisen sijainnin tarkistus. Yht’äkkiä kartalta saattaa huomata vaikkapa suuren kiven, paikallistaa sen maastostakin ja tietää jälleen, missä on. Samalla ilo ja onni valtaavat uudelleen mieleen. Suunnistus on suurien tunteiden laji.
Härkävuoren viime viikkoiseen suunnistukseen osallistui kolmisenkymmentä suunnistajaa. Erityisen ilahtuneita suunnistusväki oli uunituoreista maastokartoista, jotka konkarisuunnistaja Jarmo Munck oli päivittänyt tapahtumaa varten ja myöhemminkin tarpeen tullen käytettäviksi.
– Tässä kartassa näkyy tänä kesänä vasta tehdyt, tuoreet hakkuuaukeatkin, totesi Pirkko Vehomäki.
Vehomäen kilpasuunnistusuraan kuuluu muun muassa 29 Jukolan viestikertaa. Lajin hän aloitti jo kymmenvuotiaana.
– Suunnistus on tänä aikana muuttunut. Muun muassa kartat ovat tarkempia ja mittakaavat selkeämpiä. Laji on muuttunut koko ajan mielenkiintoisemmaksi.
– Suunnistus on harrastus, joka auttaa monessa asiassa. Esimerkiksi marjastamisen, sienestämisen tai metsäretkeilyn kynnys saattaa laskea, jos osaa suunnistaa.
Lue koko juttu torstaina 6.9.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!
