Pitkät välimatkat aiheuttavat Tunnilassa asuville Tolvasille joskus päänvaivaa, mutta tarkemmin ajatellen tunnin ajomatkan sisältä löytyy aika monta kohdetta.
Tunnilantiellä, erään bussipysäkin läheisyydessä on pieni, punainen pysäkkikatos, jonka katolla lukee kyltti Ranta-Askola.
– Tein yhtenä kesänä linja-autopysäkin, ettei lasten tarvitse odotella kyytiä sateessa, sanoo Ranta-Askolan isäntä Asko Tolvanen, jonka pihan puolella pysäkkikatos on.
Askolla ja hänen vaimollaan Anulla on nykymittapuiden mukaan suuri perhe, mutta pikkulapsiaika on jo ajat sitten taakse jäänyttä elämää.
– Silloin, kun tein linja-autopysäkin, oli viisi lasta tien poskessa koulukyytiä odottelemassa, nyt enää kaksi.
Viidestä lapsesta vanhimmat, Eija, Tatu ja Mirja opiskelevat ja asuvat viikot Savonlinnassa. Nuoremmat, 15-vuotias Sanni ja 13-vuotias Aila käyvät peruskoulun viimeisiä vuosia Sulkavalla.
Ihmisten lisäksi Ranta-Askolassa asustelee parisenkymmentä lehmää ja 1,5-vuotias Pena-koira.
– Asko hoitaa lehmiä. Minä olen allerginen enkä ole hoitanut eläimiä koskaan, Anu Tolvanen sanoo.
Pena on kuitenkin poikkeus. Se on australiancobberdog, joka on kehitetty allergiaystävälliseksi roduksi. Rotua ei ole Suomessa tunnustettu vielä viralliseksi koiraroduksi, mutta sen suosio on kasvussa. Ainakin Anu pystyy olemaan koiran kanssa allergiastaan huolimatta. Hän suunnittelee koiran kouluttamista kuntoutuskoiraksi ja sen ottamista mukaan töihin.
– Käyn töissä Savonlinnassa, työskentelen kuntoutusohjaajana nuorisopsykiatrian kuntoutusyksikössä.
Lue koko juttu torstaina 8.3.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!
