Sulkavan nimekkäimpiin poikiin lukeutuva professori Timo Vihavainen juhlistaa 70-vuotispäiväänsä lauantaina kotonaan Korholanmäellä kirkonkylässä.
Venäjän ja Neuvostoliiton tutkijana ja historioitsijana kuuluisuutta niittänyt Timo jatkaa edelleen kirjoittamista ja laajaa kirjallista tuotantoaan sekä odottelee samalla, että jokohan hänelle kohta voisi vuorostaan langeta kotipaikkansa vanhan isännän arvonimi.
Tämä tarina ei edes pyri olemaan mikään vakavahenkinen syntymäpäiväjuttu, jossa keskityttäisiin päähenkilön sinänsä kiistatta ansiokkaaseen elämäntyöhön. Sen sijaan se pyrkii peilaamaan ”Korholanmäen Timppaa” kahden vanhan koulukaverin ja naapurin pojan leppoisahenkisen tarina- ja muistelutuokion pohjalta maaliskuun lopulla. Timolle tuli 70 vuotta täyteen tiistaina ja merkkipäiväkahvit juodaan lauantaina klo 15, jonne sankari itse toivottaa kaikki tuttunsa tervetulleeksi ilman erillistä kutsua.
Seuraavassa katkelmia tarinoinnistamme:
-Oli tässä Korholanmäen piirissä lapsuudessa kauhia määrä ihmisiä: yläkerrassa asui Väinö-setä, Kerttu ja kuusi lasta, vanhapari Ruusa ja Kusti, meidän nelihenkinen perheemme tupakamarissa, renki Aarne tuvan puolella ja välillä muitakin, Piiparisen perhe, saunakamarissa Alma-mummo, keittokodassa Amerikasta palannut vanha Jussi Parkkinen, ns. Koivikkomökissä Uotiset, Pelkoset, Okkolat ja välillä itsekin, Loikkaset saunamökissä, rinnemökin Viitaniemet kauppoineen, räätäli Hartikainen ja suutari Virolainen…
Renki-Aarne oli hänkin tunnettu mies, kotoisin Rantasalmelta ja sukuaan Nyholm. Aarne oli eräänlainen perheen ”ulkojäsen”, ystävällinen ja rauhallinen. Aarne oli koko kylän lapsien suosikki, sillä Aarne ohjaaman hevosen rekeen tai kärriin aina pääsi kyytiin. Lean komentelusta Aarne ei oikein pitänyt. Kostoksi siitä Aarne saattoi mielenosoituksellisesti tulla jopa likaisissa työvaatteissa yhteiseen ruokapöytään.
Timolla on yksi sisar, hänestä hieman vanhempi Marjatta, jolla – Timpalta kysyttäessä – oli ainakin pyrkimystä veljeään komennella. Jos jotakin oli jäänyt tekemättä, Marjatta kerkeästi sälytti syyn Timon niskaan väittäen, että oli tätä kyllä käskenyt tekemään. Äitinsä Lea oli varsin vilkas naisihminen, mutta isä-Paavo hieman jäyhempi mies, jolla kuitenkin oli tapana syöttää Timoa polvellaan jopa niin monia vuosia, että tavasta näki äiti-Lea aihetta arvosteluun.
Mutta hyvät eväät elämän matkalle Timo vanhemmiltaan sai: kun jostakin kuultiin avioliittoa moitittavan jopa helvetiksi, se ei sitä Paavolla ja Lealla ollut. He eivät koskaan riidelleet. Ja jos elävämpi Lea olisi joskus nokitella tahtonutkin, Paavo pani vain tupakaksi ja myhäili.
Lue koko juttu to 11.5.2017 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!
