Unto Kaasinen taittaa tottuneesti koivunoksia ja asettelee ne kädessään olevaan kimppuun. Lehdet pitää asetella nurin päin saunojaa kohden, silloin tulee paras vasta. Oksia asetellessa käsiosasta poistetaan lehdet.
– Vastaan tulee suurin piirtein 35 oksaa. Sen jälkeen tehdään panta, johon tarvitaan 60–70 senttimetrin mittainen oksa.
Kaasisen mukaan on makuasia, haluaako kuoria pannan kuoren irti. Tärkeintä kuitenkin on se, että pantaa kieritetään ennen kuin sillä aletaan sitoa vastaa.
– Kieritetty panta ei katkeile sidottaessa.
Pannan pää työnnetään koko kimpun läpi, jotta se kiristyy ja pysyy paikallaan. Sen jälkeen panta kieritetään vastan ympäri ja laitetaan solmuun. Ylijäävästä pituudesta solmitaan lenkki, josta vasta on helppo ripustaa esimerkiksi saunan naulakkoon kuivumaan. Sen jälkeen napsitaan kädensijan kohdalta ylimääräiset lehdet pois, ja siistitään vastan oksien päät tasaisiksi.
Nuoret koivut ovat parasta vastamateriaalia. Ennen oksien hakemista täytyy kuitenkin kysyä maanomistajan lupa.
– Parasta olisi pari kolme vuotta sitten harvennettu metsä. Siinä olisi muutaman vuoden ajan sellaista nuorta koivua, jota saisi kätevimmin taitettua. Kyllä se toki onnistuu isostakin kaadetusta koivusta ja siitä taitellen.
Yleensä vastat tehdään rauduskoivun oksista, jonka tunnistaa lehden terävämmistä sahalaidoista.
– Tosin hieskoivun oksia voi laittaa sekaan tuomaan tuoksua. Myös nokkosen oksia voi laittaa sekaan tuoksua takia, varsinkin esimerkiksi juhannuksen aikoihin. Eikä pieni pistelykään mitään haittaa.
Onpa Kaasinen joskus päässyt kokeilemaan jopa katajasta tehtyä vihtaa, joka oli yllättävän pehmeä.
– Sain kerran katajavastan eräältä tutulta, mutta se on aika harvinaista.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 25/2020. Tilaa lehti täältä.