Suomalaisen ruoan päivänä vietettiin valtakunnallista syödään yhdessä -tapahtumaa. Sen vuoksi järjestettiin piirakkapaja, ohrapuurolounas ja savolaisen ruokakulttuurin historiasta kertova esitelmä Sulkavalla.
Jenna Olin
Soutustadionilla piti vilskettä, kun eskarit ja Sulkavan yhtenäiskoulun 2.–3. luokkien oppilaat opettelivat piirakoiden tekoa piirakkamestari Kaarina Höökin ja Sulkavan Maa- ja kotitalousnaisten opastuksella.
Syynä piirakkapajan pitämiseen oli Suomalaisen ruoan päivä ja valtakunnallinen syödään yhdessä -tapahtuma, jonka Sulkavan Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät Maaseutuseuran ja Pellolta pöytään -hankkeen kanssa soutustadionilla.
– Piirakkapaja oli oikein onnistunut, ja se sai hyvän vastaanoton niin lapsilta kuin opettajilta. Piirakkapajaa lapsille kannattaisi jatkaa ja tehdä vielä useammin. Se olisi hyvä järjestää koko koululle, kannustaa Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisten ruoka- ja järjestöasiantuntija Katja Rissanen.
Piirakkapajan lisäksi lapset tutustuivat satokauden kasviksiin.
– Lapset tunnistivat erittäin hyvin esillä olleita kasviksia, Rissanen kehuu.
Lasten piirakkapajan jälkeen nautittiin ohrapuurolounasta puolukkamehukeiton kera. Kaarina Höök vastasi piirakkatarpeiden lisäksi myös ohrapuuron ja mehukeiton valmistuksesta. Ohrapuuro oli valmistettu omalla reseptillä kokonaisista ohranjyvistä, ja sitä oli haudutettu kolmen tunnin ajan.
– Kokojyvä ei ole niin tuttu ihmisille. He eivät malta hauduttaa sitä, Kaarina Höök sanoo.
Ohrapuurolounas oli osa syödään yhdessä -tapahtumaa.
– Päivä oli täynnä yhteisöllisyyttä, perinteitä ja ylpeyttä suomalaisesta lähiruuasta, Rissanen tiivistää.
Ruokakalenteri alkoi Pärttulista
Ruokailun jälkeen kuultiin Katja Rissasen tarinoimana savolaisen ruokakulttuurin historiasta. Lähteenä oli käytetty Bertta Räsäsen Savolaista keittokirjaa. Savolainen ruokakalenteri alkoi syksystä, tarkemmin sanottuna Pärttulista eli Pertun päivästä 24. elokuuta.
– Pärttylinä syötiin uutispuuroa, karkeista ruisjauhoista keitettyä puuroa. Huttu oli veteen keitettyä puuroa, ja puuro taas tehtiin maitoon. Savossa puuron kanssa syötiin usein myös leipää, Rissanen tarinoi.
Loka-marraskuun vaihteeseen sijoittuva köyri eli kekri oli vuoden pääjuhlia savolaisessa keittiössä. Silloin ruokavarastot olivat täynnä.
– Oli lihaa, riistaa, kalaa, nauriita, perunoita, voita, maitoa ja viljaa. Köyriä arvostettiin juhlana jopa enemmän kuin joulua.
Joulua varten tehtiin valmisteluja pitkin syksyä.
– Talkkunaisten ja maltaiden teko, makkaroiden valmistus ja kynttilöiden valaminen oli jouluun tehtäviä töitä. Kun kaikki tehtiin ajallaan eivät joulunalusviikot olleet sellaista hössäkkää kuin nykyajan ihmisillä, vaan voitiin mieli rauhaisena paneutua joulun sanoman vastaanottamiseen.
Uusi vuosi joulun jälkijuhlaksi
Vanha ajanlasku sijoitti vuoden alkamaan syksyyn, sadonkorjuun päättymiseen. Keski- ja uudenajan vaihteessa uusi vuosi asetettiin kirkollisen käytännön mukaisesti tammikuun alkuun. Samalla siitä hävisi suuren juhlan luonne.
– Uudesta vuodesta tuli joulun jälkijuhla. Uutta vuotta juhlittiin hyvin hartaasti eivätkä riehakkaat juhlat kuuluneet ollenkaan savolaiseen kulttuuriin.
Pakkasten paukkuessa kovimmillaan oli Matinpäivä. Savossa se oli kinkereiden ja matikkakeiton aikaa. Näinä viikkoina matikkasoppaa syötiin niin arkena kuin juhlaruokanakin.
– Kinkerit olivat kylällä tervetullut tapahtuma. Kinkeritalossa tarjottiin ainakin kahvit ja kahvileipää. Papistolle tarjottiin tyypillisiä ruokia, Rissanen sanoo.
Pääsiäistä vietettiin myös Savossa, vaikkakaan ei yhtä riemuisasti tai runsain pöydin kuin Karjalassa.
Emännillä kiirettä juhannuksena
Kesän suurin juhla juhannus oli arvokkuudessa verrattavissa jouluun. Emännillä oli kiirettä, sillä ruoka oli se, mikä teki juhlasta juhlan. Joka puolella Savoa juhannusaattona syötiin kalapaisti, kalakukko ja riisipuuro. Myös tuore suolakala kuului juhannuspöytään.
