”Joukko-osastomme saapui paikalle mahtavan virran yläjuoksulle Äänisen rannalle viides lokakuuta. Tiesimme, että joukkojemme tehtävä oli 400 metriä leveän, vuolaan virran ylitys ja sillanpääaseman muodostaminen vastarannalle.
Onnistunut ylitys tuli viholliselle täydellisenä yllätyksenä. Kuka nyt keskellä kirkasta päivää sellaista yrittäisi? Keskeytynyt ruokailu kertoi äkkilähdöstä. Valmis kalakeitto oli jäänyt lautasille syömättä. Virran ylitys oli merkittävä saavutus, joka lisäksi onnistui varsin vähäisin tappioin. Se antoi joukoille itseluottamusta.
Meiltä sodan käyneiltä miehiltä ne muistot eivät koskaan unohdu. Meidän velvollisuutemme on tehdä jälkipolville selväksi tämän maan puolustaminen ja jopa sodan välttämättömyys silloin, jos kansakuntamme omaa totuttua elämänmenoa ja itsenäisyyttämme uhataan, eikä siihen löydy muuta parempaa vaihtoehtoa.
Rauhan säilyttäminen on tämän sukupolven ensisijainen tehtävä. Reserviläisjärjestöt ovat osa kansakunnan selkärankaa. Maanpuolustustyö on arvokasta. Suomi ei uhkaa ketään, mutta se ei salli itsenäisenä kansakuntana kulttuurinsa ja itsenäisyytensä menettämistä. Kansakunta on elinvoimainen vain, jos se kunnioittaa menneisyyttään ja uskoo tulevaisuuteen.”}
Teksti ja kuvat: Pirjo Valkasmaa
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 49/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
