Karjulanmäellä sijaitsevalle ruokintapaikalle johtaa tikkujalkojen tamppaama polkuviidakko. Ruokintakatos säännöstelee tarjolle kauraa. Hakovirran metsästysseuran puheenjohtaja Heikki Joskitt täydentää metsäistä herkkupöytää säkillisellä porkkanoita. Läheiseen mäntyyn pyrähtää pikkulintuja visertelemään. Ihmisten läheisyydestä välittämättä ne käyvät haukkaamassa kauranjyviä välipalakseen.
– Peurat ovat muutaman sadan metrin päässä odottelemassa, tietää Joskitt.
Sorkan jälkien paljouden ja tuoreuden perusteella on helppo uskoa näin olevan. Ruokinnan pääasiallisena kohteena ovat valkohäntäpeurat. Metsäkauriitakin alueella liikkuu, mutta ei tällä ruokintapaikalla.
– Valkohäntäpeurat ja metsäkauriit ovat kasvissyöjiä. Niiden ravintoa ovat mustikanvarvut, lehtipuiden oksat ja kesäisin heinäkasvit. Metsäkauriit syövät keväisin myös tuoreita kuusenkerkkiä. Jäkälä, marjat ja sienet maistuvat niille myös.
Talvella ruoansaanti vaikeutuu. Sitä tuetaan riistaruokinnalla.
– Riistaruokinta käynnistetään pikkuhiljaa syksystä alkaen. Ruoansulatuksen takia aloitus tehdään riittävän aikaisin ja pienillä määrillä totuttamalla, jotta niiden mahat eivät mene sekaisin.
Ruokintaa jatketaan säännöllisesti läpi talven.
– Partalansaarella on joitakin kymmeniä peuroja. Jos talviruokintaa ei tehtäisi, kantaa ei juurikaan olisi.
Teksti ja kuva: Sofia Flygare
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 9/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
