Joka aamu ja kaikkina vuodenaikoina Eeva Korhonen laittaa aamukahdeksalta kengät jalkaan ja kävelee pihamaalla sijaitsevalle säähavaintoasemalle. Suppilonmuotoista havaintoasemaa kiertävät sinkkipeltiset tuulensuojukset. Keskellä sijaitsee keräilypönttö, jonka Korhonen irrottaa paikaltaan ja kuljettaa kotiinsa.
Sisällä hän mittaa keräilypönttöön kertyneet vesi- tai lumimäärät. Mittaukseen on erillinen mittalasi, jonka kyljestä millimetriasteikon erottaa helposti.
– Sadeveden voi kaataa suoraan mittalasiin ja tuloksen näkee heti. Lumen on ensin annettava sulaa vedeksi huoneenlämmössä omia aikojaan. Sulamisen aikana pidän keräilypöntön kannen kiinni, jotta haihtumista ei pääse tapahtumaan, kertoo Korhonen.
Kun mittaustulos on selvillä, hän soittaa Ilmatieteen laitoksen puhelinautomaattiin, joka ottaa tiedot vastaan. Korhosella on käytössään myös Ilmatieteen laitokselta saatu havaintokirja, johon hän merkkaa saadut mittaustulokset käsin.
Eeva Korhonen on tehnyt säähavaintomittauksia heinäkuusta 1975 jäätyään leskeksi. Sitä ennen mittauksista vastasi hänen puolisonsa Jaakko Korhonen.
Hirvosenmäen tilalta on lähetetty säähavaintoja Ilmatieteen laitokselle jo vuodesta 1933. Mittaukset alkoivat Eevan Korhosen apen, Ferd Korhosen aikaan. Ennen Jaakko ja Eeva Korhosta kolme muutakin Korhosen perheen jäsentä teki mittauksia.
Mittausvälineet ovat vuosien saatossa pysyneet melko samanlaisina.
– Noin neljän vuoden välein käyvät Ilmatieteen laitokselta katsomassa, onko työmies kunnossa, hän sanoo ja viittaa sääaseman suuntaan.
– Onhan tämä mukavaa hommaa, mielenkiintoista. Ja tätä voi tehdä etänä, sanoo Eeva Korhonen ja nauraa hersyvästi päälle.
Teksti ja kuva: Sofia Flygare
Luit juuri lyhyen otteen Sulkava-lehden jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 8/2022. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
