Mirja palasi intistä reservin vänrikkinä – “Olin koulussa tosi ujo, mutta nyt uskallan varmemmin kertoa omat ajatukseni”

Mirja Tolvasella on takanaan vuosi, joka on muuttanut nuorta naista.

– Olin koulussa tosi ujo, mutta nyt olen itsevarmempi joukon edessä ja uskallan varmemmin sanoa omat ajatukseni, Tolvanen kertoo.

Syy siihen on pari viikkoa sitten päättynyt asepalvelus, josta Tolvasella on kasvaneen itsevarmuuden lisäksi takataskussaan reservin vänrikin sotilasarvo ja ensimmäisen jääkärikomppanian saapumiserän parhaan johtajan palkinto.

Tolvanen kiinnostui intistä perheensä miesten vanavedessä.

– Veli kävi intin, ja se oli minusta siistin kuuloista. Myös isä on ollut aktiivinen maanpuolustusasioissa, ja ne jutut kuulostivat todella mielenkiintoisilta.

Tolvanen haki naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen ollessaan lukion toisella luokalla ja aloitti asepalveluksensa Kainuun prikaatissa Kajaanissa heinäkuun kuudes päivä viime vuonna.

– Halusin Kajaaniin, koska siellä oli sotakoiraohjaajien koulutus. En kuitenkaan päässyt siihen, joten menin tavalliselle jääkärilinjalle.

Alokaskauden aikana Tolvaselta tiedusteltiin kiinnostusta lähteä aliupseerikouluun. Koska sotakoiraohjaajakoulutus oli mennyt sivu suun, Tolvanen ajatteli, että miksipä ei.

Johtajakoulutus alkoi noin seitsemän viikon peruskoulutuskauden jälkeen. Alokkaista sinne valittiin sopivimmat peruskoulutuskaudella osoitettujen kykyjen ja henkilökohtaisten johtamisominaisuuksien perusteella. Yksi heistä oli Tolvanen.

Aliupseerikurssi olisi kestänyt jouluun saakka, mutta sen puolivälissä osa kurssilaisista lähti Haminaan reserviupseerikouluun, josta he ylenivät helmikuussa upseerikokelaiksi.

Myös Tolvanen valittiin Haminaan lähtijöiden joukkoon.

– Minulla ei ollut pakkoa päästä reserviupseerikouluun, enkä olisi ollut pettynyt, jos en olisi päässyt, Tolvanen toteaa.

Teksti ja kuva: Tea Ikonen