Kaartilanmäentien varressa seisoo uutuuttaan kiiltävä punainen maitokoppi. Koppi koki muodonmuutoksen toissa viikolla, kun lähellä asuva Toni Tiimonen päätti pistää kopin huonokuntoisen katon uusiksi.
– Maitokopin huopakatto oli huonossa kunnossa, ja ajattelimme laittaa sen talkootyöllä kuntoon. Koppi sai peltikaton, ja samalla maalasimme koko kopin ulkoa-
päin uusiksi ja teimme sille uudet portaat.
Tiimosen mukaan alkuperäinen koppi uusittiin 90-luvulla, kun auto oli ajanut sitä päin.
– Vanhemmat isännät ovat kertoneet, että alun perin maitokoppi valmistettiin porukalla niiden kyläläisten kesken, jotka toivat maitonsa kopille odottamaan kyytiä meijerille. Siitä maitoauto kävi noutamassa täydet tonkat ja palautti tyhjät tilalle.
Viime vuosina maitokopilla ei Tiimosen mukaan ole ollut varsinaista käyttöä, vaikka tokihan se tarjoaa jonkin verran suojaa niille, jotka odottelevat risteyksessä linja-autoa. .
– Se oikeastaan vain töröttää siellä, ja sillä on ollut vain maisemallista arvoa.
Se kuitenkin riittää Tiimosen mielestä syyksi kunnostaa koppi.
– Kyllähän se ainakin ohikulkijalle viestittää siitä, että täällä jaksetaan yhä panostaa näiden vanhojen rakennusten kunnossapitoon ja että täällä on vielä elämää. Remontti vaati muutaman päivän rypistyksen, ja maitokopille saatiin sillä kymmeniä vuosia lisää käyttöikää.
Tiimosen lisäksi maitokopin talkooporukassa oli naapurin tilaa isännöivä Miikka Hartikainen.
– Kahdestaan teimme urakan ehkä kolmena päivänä, ja muutamana iltana käytiin vielä maalailemassa. Kustannukset jaettiin kyläläisten kesken.
Maitolaitureista väitöskirjan vuonna 2001 tehneen tutkijan Jaana Laamasen mielestä on hienoa, että maitolaitureita pidetään hyvässä kunnossa.
– Nehän ovat sellaisia maaseudun symboleita, joista ihmiset tulevat hyvälle tuulelle. Maitolaitureiden kunnostamisella myös kunnioitetaan menneiden sukupolvien työtä.
Teksti: Hanna Partanen
Kuva: Mari Auvinen
Tämä on lyhennelmä jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 22/2021. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
