Mäkisten terassin perhosbaari kuhisee nokkosperhosia, sitruunaperhosia ja kimalaisia – ”Laitoimme esille myös narsisseja, mutta siniset ja lilat kukat vaikuttavat olevan enemmän suosiossa”

Nokkosperhonen kiipeilee taivaansinisen helmililjan kukinnoissa ja imee itseensä elämää. Vieressä pörrää kimalainen, ja kohta joukkoon liittyy sitruunaperhonen. Pekka ja Paula Mäkinen siemailevat terassilla kahvia ja nauttivat siitä, kun piha alkaa herätä talven jäljiltä kevääseen.

– Laitoimme esille myös narsisseja, mutta siniset ja lilat kukat vaikuttavat olevan enemmän suosiossa, pohtii Pekka.

Kukat on laitettu terassille varta vasten perhosia varten.

– Nuokin jo nuutuneen näköiset helmililjat toin kaupasta 50 sentin hintaan kappale. Ne kelpaavat vielä todella hyvin perhosille, kertoo Paula Mäkinen viitaten rappusella vielä laatikossa nököttäviin kukkasiin.

Toki pihalla kukkivat jo krookuksetkin, mutta luonnonkukkia on vielä aika vähän, ja niistä ravintoaan etsiville hyönteisille apu kelpaa mainiosti.

– Tosin pajutkin ovat hyönteisille erinomaisia, pajunkissoista ne saavat hyvin ruokaa, kertoo Pekka.

– Pajut ovat kauniita pihapiirissä, ja leikkaamme niitä pensaan muotoon niin kuin mitä tahansa koristepuita, kertoo Paula.

Pajuja ei siis välttämättä tarvitse piharemontissa laittaa matalaksi.

– Myöskin haapa on erinomainen puulaji eliöiden kannalta. Oikeastaan haapa on todettu puuksi, joka pitää ympärillään kaikkein monimuotoisinta eliöstöä, kertoo Pekka.

Pekan ja Paulan Kaunolassa sijaitsevan kodin pihapiiri on muutenkin suunniteltu eläinvieraiden mieltymyksiä ajatellen. Kun huonokuntoinen pihasauna jouduttiin purkamaan, jättivät Mäkiset piipun pystyyn muistoksi. Piipun varteen he suunnittelevat istuttavansa humalaa. Perustuksille on tarkoitus rakentaa lammikko, jossa rantakäärmeet viihtyvät.

– Niitä olemme nähneet täällä usein, ja ne tykkäävät kosteikoista, kertoo Pekka.

Rantasaunan purkujätteistä syntyi tontin reunalle röykkiö, jossa rantakäärmeiden on hyvä talvehtia. Ja kun Mäkiset huomasivat rantakäärmeiden tykästyneen heidän kompostiinsa, he joutuivat rakentamaan viereen uuden.

– Eihän siitä voinut enää ottaa multaa, kun toiset olivat tehneet siitä pesänsä. Jouduimme hetken ajan käymään multaostoksilla, naurahtaa Paula.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen