Neljä vuotta sitten Mari Auvinen päätti hankkia itsellensä paljun eli kylpytynnyrin. Hän oli päässyt ystävien luona kokeilemaan paljussa lillumista ja ajatteli, että tällainen pitää saada kotiin.

– Isäntä sanoi silloin, ettei kannata tuhlata rahojaan. Päätin ostaa sen itselleni joululahjaksi.

Aluksi palju asennettiin väliaikaiselle paikalle omenapuun alle. Myöhemmin paljulle rakennettiin kunnon terassi, johon se upotettiin.

– Alusta lähtien palju on ollut meillä käytössä päivittäin. Tänä vuonna on tainnut olla kaksi päivää, etten ole ollut paljussa.

Paljussa on kansi, mikä pitää veden lämpöisenä talvipakkasillakin.

– Jos tulee kovempi pakkanen, täytyy heittää pökköä pesään. Tänään laitoin paljun tulille neljän aikoihin, ja seitsemän pintaan saadaan mennä kylpemään.

Palju on aikaa myöten voittanut myös isännän Kalevi Summasen sydämen, joka tykkää kylpeä siinä navettatöiden jälkeen.

– Hän on vitsaillut, että näinköhän tällainen maanpäällinen taivas vähennetään taivaspaikastamme, Auvinen naurahtaa.

Kun Lassi Toropainen rakensi itselleen talon Väätälänmäelle vuonna 2009, asennettiin terassille heti palju.

– Oli siinä oman aikansa olemassa hieman hohtoa. Mutta se oli myös jonkin verran työläs laite, eikä sitä tullut paljon käytettyä.

Loppupeleissä palju ehti olla Toropaisilla vain viitisen vuotta.

– Kahteen viimeiseen vuoteen sitä ei varmasti lämmitetty yhtään kertaa. Se oli rakennusvaiheessa hyvä idea, mutta ei tultu ajateltua niin pitkälle, että olisiko se omaan käyttöön sopiva.

Paljun Toropainen lahjoitti lopulta ystävälleen, koska hänellä toimii paremmin rantasauna ja järvi. Nyt paljun paikalla komeilee tiilestä muurattu kukkapenkki.

– Paljusta luopumisen jälkeen olen yhden kerran vuokrannut paljun kaverin kanssa. Päästiin aika helpolla, palju vedettiin kärryllä pihaan ja lämmitettiin, ja lopulta vuokraaja haki sen pois. Jos haluan vielä istua paljussa, vuokraan sen jostain. Mutta varmasti en tule enää ikinä hankkimaan paljua omaan käyttöön.

Teksti ja kuva: Hanna Partanen