Sulkavan vankilassa kokeiltiin vankilateatteria – “Kun ensimmäiset vuorosanat lähtivät, siinä pääsi mukaan flowhun, ja kaikki suoriutuivat hienosti”

Sulkavan vankilassa koettiin koronatalvena jotain aivan uutta, kun Taittuu ry:n tiimi toi teatterin tekemisen vankien ulottuville. Rikosseuraamuslaitoksen rahoittaman vankilateatteritoiminnan tarkoitus on edistää vankien omaehtoista kuntoutumista.

– Yhdistyksen nimi Taittuu ei viittaa katkeamiseen vaan siihen, että asiat taittuvat taiteen kautta parempaan suuntaan. Taiteen tekeminen ja kokeminen voivat olla elämän taitekohtia, jotka kääntävät suuntaa, kertoo Taittuu ry:n toiminnanjohtaja Hannele Martikainen.

Taittuu ry järjestää vankilateatterituotantoja ympäri Suomen. Sulkavan vankila oli ilmaissut halukkuutensa olla mukana heti, kun kuuli projektista.

– Meillä oli ollut vangeille taidetoimintaa kuvataiteiden puolella jo vuonna 2016, ja vangit olivat siitä hyvin innostuneita. Siksi ajattelin, että olisi mukava kokeilla myös teatteritoimintaa, kertoo Sulkavan vankilan johtaja Tarja Väisänen.

Näytelmäteokseksi valikoitui Maiju Lassilan kirjoittama komedia Manasse Jäppinen – opinpolku iistä aahan.

Eräs Sulkavan vankilan vanki näytteli näytelmässä suutari Pietari Isaskaria, ja kutsumme häntä tässä haastattelussa hänen roolinimellään yksityisyyden suojaamiseksi.

Isaskar ei ollut kokeillut näyttelemistä aikaisemmin.

– Se oli todella kasvattava kokemus. Samalla se loi yhteisöllisyyttä meidän viiden mukana olleen vangin välille. Projekti hioi särmiä jokaisesta, koska siinä on pelattava niin yhteen hiileen ja nähtävä vaivaa.

Kun esitys oli hiottu kuntoon, koitti ensi-ilta. Taittuu ry tekee produktioissaan yhteistyötä ammattiteatterien kanssa ja vie vangit oikean yleisön eteen esiintymään. Tässä tapauksessa mukana oli Savonlinnan teatteri, joka oli tarjonnut produktion käyttöön oikean teatterilavan ja -tekniikan. Harmillisesti korona sotki suunnitelmat, ja isoa ensi-iltaa ei pystyttykään järjestämään.

Vangit kuitenkin astuivat lavalle ja esittivät teoksen miniyleisölle.

– Kyllähän kaikkia jännitti ihan älyttömästi, että vaikka oli todella pieni yleisö, se ei ollut se oma porukka. Mutta kun ensimmäiset vuorosanat lähtivät, siinä pääsi mukaan flowhun, ja kaikki suoriutuivat hienosti.

Teksti: Hanna Partanen

Kuva: Jukka Kotkanen