Hiilineutraaliuteen pyrkivä yhteiskunta vaatii ympäristöystävällisiä sähköautoja ja aurinkopaneeleja. Ne taas vaativat akkumateriaaleihin louhittavia metalleja ja mineraaleja, joiden tuotantoprosessit tuhoavat luontoa. Tilanne harmittaa sulkavalaislähtöistä Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston apulaisprofessoria Eveliina Repoa.
– Tämä on sellainen ristiriita, johon olen täysin ärsyyntynyt, Repo tuhahtaa.
– Haluamme tuottaa vihreää energiaa, mutta millä kustannuksella, jos menetelmät vaativat luontoa tuhoavaa kaivostoimintaa? Samalla valtava määrä arvokkaita metalleja ja mineraaleja hukkaantuu kaiken pois heitettävän romun mukana.
Suomi haluaa enemmän omaa kaivostoimintaa, koska tällä hetkellä se on lähes koko maailman tavoin riippuvainen Kiinasta tuoduista materiaaleista. Omavaraisuuteen pyrkiminen voi kannustaa uusiin kaivoshankkeisiin, kuten Partalansaarella tehtävään malminetsintään.
– Tällä hetkellä Kiina tuottaa noin 97 prosenttia harvinaisista maametalleista. Jokaisen kännykässä on niistä pieni hassu osa. Tämän takia Kiina pystyy laajalti määrittelemään markkinahintoja ja tarvittaessa jopa uhkailemaan muita maita hintojen nousulla.
Revon mukaan ristiriitaista on myös se, että Suomesta ja Euroopasta kuljetetaan arvokkaita metalleja sisältävää sähköromua rajojen ulkopuolelle, ja samalla ollaan riippuvaisia näiden metallien tuonnista. Lisäksi kiinalainen kaivostoiminta on ongelmallista myös eettiseltä kannalta.
– Kiinassa louhinta on kaikin puolin ihan järkyttävää. Kaivosalueet siellä ovat todella saastuneita. Työvoimaakaan ei kohdella siellä eettisesti. Kiinalaiset yritykset hallitsevat myös useita kaivoksia Afrikassa ja esimerkiksi Kongon kobolttikaivoksilla työskentelee paljon lapsia surkeissa oloissa.
Suomessa kaivostoiminta on parempien säädösten varassa, mutta ongelmatonta se ei silti ole. Siksi koko ajan kehitetään myös uusia materiaaleja, joilla louhittujen mineraalien määrää voitaisiin vähentää.
– Esimerkiksi juuri grafiitti on luotettava ja perinteinen anoedimateriaali niissä akuissa, mutta tulevaisuudessa voidaan löytää jokin sopiva korvaava materiaali. Siksi tulevaisuuden tarvetta grafiitille on vaikea ennustaa ja tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Joidenkin mukaan tarve kasvaa voimakkaasti, kun toisaalla taas sanotaan, että tällä hetkellä grafiitista on jopa ylituotantoa maailmassa.
Revon mukaan olisikin tärkeää löytää kierrätysvaihtoehtoja akkuteollisuuden tarvitsemille jo olemassaoleville metalleille ja mineraaleille. Talteenotto voisi vähentää uusien kaivosten tarvetta ja säästää luonnonvaroja. Repo on saanut aiheen tutkimiseen rahoitusta ja kertoo, että kiertotalouteen pyrkivässä Suomessa tällaisiin hankkeisiin on tukea tarjolla. Käytännön tasolla toimivien ratkaisujen löytäminen vie kuitenkin aikaa.
Teksti ja kuva: Hanna Partanen
Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 25/2020. Tilaa lehti täältä.
