Vekaransalmen lossi hyvästeltiin Lossiremmakassa viime lauantaina. Kulkupelin kunniaksi laulettiin, pidettiin puheita ja nostettiin maljoja lossirannassa. Ilta jatkui Lohikosken lavalla tanssin merkeissä.
– Aloin miettiä talvella, miten saisi nostettua lossiin liittyviä tarinoita ja kohtaamisia esiin. Siitä lähti ajatus Lossiremmakan järjestämisestä, kertoi Sari Leinonen, tapahtuman juontaja ja yksi järjestäjistä.
Hän totesi, että paikkakuntalaisten arjen mahdollistamisen lisäksi lossi on ollut matkailullisesti tärkeä nähtävyys, jota turistit ovat käyneet ihmettelemässä.
Lossille oli järjestetty bussikuljetukset sekä kirkonkylästä että Lohilahdelta. Osallistujat nousivat pois busseista kioskin puoleisella rannalla, kävelivät lossille ja ottivat vauhtia tapahtumaan edestakaisesta lossikyydistä. Tunnelmaa toi omalta osaltaan myös matkan taittamisen lomassa kajautettu yhteislaulu. Lossiajelun päätteeksi osallistujat kokoontuivat kioskin pihamaalle, missä lossia muisteltiin monin tarinoin ja puhein. Myös lossikuskia muistettiin tärkeänä henkilönä, jonka kassa oli tehty yhteistä matkaa vuosien ja vuosikymmenien ajan. Oman mausteensa tapahtumaan toi se, että yksi jos toinenkin bongasi osallistujajoukosta vanhan tutun vuosikymmenien takaa.
– Viimeksi näimme kouluaikoina ja siitähän on jo vaikka kuinka kauan, totesivat Auli Repo ja Mari Auvinen.
He olivat aikoinaan rinnakkaisluokilla. Joukkoon liittyi menneitä kouluvuosia muistelemaan myös vuotta nuorempi Kirsi Hupli. Repo asuu nykyisin Helsingissä, Hupli Lappeenrannassa ja Auvinen Kaartilanmäellä.
Koulumatkoihin liittyi lossin käytön lisäksi myös linja-autolla matkustaminen. Hupli kertoi olevansa linja-autonkuljettajana toimineen Kauko Parkkisen tytär.
– Siihen aikaan, kun me kävimme yläastetta ja lukiota, oli koululaisia niin paljon, että bussit olivat ihan täysiä, totesi Hupli.
Teksti: Sofia Flygare
Lue koko juttu viikon 31 Sulkava-lehdestä!
