Kiiskiläntien varressa, mäen alla, Hattulaisen rannalla on pieni punainen hirsitalo. Talon emäntä Tarja Qvintus tulee vierasta vastaan lumikengillä.
– Nyt on hankiainen, hän toteaa.
On aurinkoinen huhtikuun aamupäivä, ja hanki on tosiaan kovaa yön pakkasten jäljiltä.
Qvintukset ovat asuneet Kyrsyällä vuodesta 2011 lähtien. Sulkavalle he muuttivat vuotta aiemmin Varkaudesta.
– Mies sai töitä Sulkavan Palveluista, mutta on ollut nyt kolme vuotta Riikinvoimalla Varkaudessa töissä.
Tarja itse on työskennellyt vuodesta 2010 lähtien perushoitajana Kissankellossa.
– Kyllähän me tässä ollaan tykätty asua, Tarja sanoo.
Kirkonkylälle on sivukyliltä jonkun verran matkaa, mutta Tarja ei laske kilometrejä, kun on sellainen koti, jossa viihtyy. Sekin helpottaa, että tiet ovat talvisin Tarjan mielestä hyvässä kunnossa.
– Peten Pesti huolehtii teistä hyvin. Keväällä tietysti kelirikko vaivaa, mutta eihän sille mitään voi.
Tarja tykkää liikkua luonnossa. Lisäksi kodin ympärillä on iso puutarha, jossa puuhailu tarjoaa paljon hyötyliikuntaa. Marjapensaiden ja omenapuiden anti riittää hyvin omiin tarpeisiin.
– Tässä on myös ihania naapureita, joilta saa tarvittaessa apua.
Tarja kuuluu Sulkavan marttoihin. Järjestön toimintaan Tarja tutustui vuonna 2011 melko tuoreena sulkavalaisena.
– Menin marttojen vieraaksi kertomaan muistisairauksista ja Kissankellosta. Martat kyselivät, kuulunko jo johonkin yhdistykseen. Mietin itsekseni, että jos johonkin on kuuluttava, niin kyllä martat on se, mikä kolahtaa.
Martoissa Tarjaa puhuttelee se, ettei itse tarvitse olla osaaja tai tekijä, vaan martat tekevät asioita yhdessä.
– Saa oppia, jos ei osaa.
Lue koko juttu torstaina 19.4.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!
