Lohikosken Mylly Oy:n hallitus haluaisi turvata liki sata vuotta jatkuneen sähköntuotannon myös jatkossa. Tällä hetkellä myllyn patorakennelma estää kuitenkin lohikalojen pääsyn ylävesille kutemaan.
– Täällä voisi olla Suomen suurin lohenkutualue, yhteensä 130 järveä, jotka laskevat Lohikosken ja Lieviskän kautta Saimaaseen, lohilahtelainen yrittäjä Markku Jonninen haaveilee.
Haaveella on Jonnisen mukaan kuitenkin kaksi estettä. Toinen niistä on pato Lieviskänjoella, toinen Lohikosken myllyn patorakennelma.
– Saimaanlohen ja taimenen lisääntyminen Lohijärveen laskevissa joissa ja puroissa on estetty, koska lohien nousu on tukittu Lohikosken Mylly Oy:n padolla, Jonninen toteaa.
Hän ja Mylly-yhtiön perustajajäsenen ja pitkäaikaisen mylläri, Leo Sistonen, kertovat miettineensä viitisentoista vuotta, miten lohikalat saataisiin nousemaan Saimaasta perinteisille kutualueilleen.
– Taimenet pystyisivät kutemaan Lohijärveen laskevissa yli sadan järven ja lammen joissa. Lohikosken vesimäärä olisi riittävä saimaanlohen kudulle.
Myllyn alapuolella oleva koskiosuus on kunnostettu parikymmentä vuotta sitten taimenelle kutupaikaksi. Sitä, onko taimen päässyt koskessa kutemaan, ei Jonnisen mukaan ole tutkittu. Taimenia myllyn alapuolella on kyllä nähty. Jonnisen mielestä se ei kuitenkaan tarkoita, että kala kutee koskessa, vaan taimen turhaan etsii pääsyä ylöspäin kutemaan.
Lue koko juttu torstaina 12.10.2017 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!
