Lähihoitaja Tarja Torvisella on näkökulmaa koronavuoden haasteisiin hoitoalan työnsä sekä kriisikeskuksessa tekemänsä vapaaehtoistyön kautta. Ikäihmisten yksinäisyys on käsinkosketeltavaa.
Hoitoalan ihmiset ovat tehneet kohta vuoden verran eturintamassa työtään. Terveydenhuollon arki mullistui koronaviruksen saavutettua Suomen vuosi sitten maaliskuussa.
Tarja Torvinen toteaa kuluneen vuoden olleen varsin rankka.
– On tuntunut jotenkin epätodelliselta tämä tilanne. Aluksi luultiin, että kyseessä on hetkellinen juttu, mutta se on vain jatkunut ja jatkunut. Ei todellakaan uskottu, että se kestää näinkin kauan, sanoo Torvinen.
Tarja Torvinen on valmistunut ammattiin vuonna 1991 ja ollut alalla jo 30 vuotta. Hänen työuransa aikana ei näin pitkää epidemiaa ole todellakaan ollut.
Rajoitustoimenpiteet ja epävarmuus epidemian jatkumisesta ovat tehneet ajasta myös henkisesti rankempaa, kun uuttakin tietoa tulee koko ajan.
Tarja Torvinen työskentelee kotihoidossa, eli työ tapahtuu pääosin asiakkaiden, joista suurin osa on ikäihmisiä, kotona.
– Etänä tätä työtä ei kyllä pystytä tekemään. Hoitaja on se lähin henkilö asiakkaalle, ja onhan se suuri rooli, ja koemme kyllä olevamme tärkeitä asiakkaillemme.
– Lähinnä työt ovat kirkonkylän alueella, mutta myös haja-asutusalueilla on kotihoidon asiakkaita.
Vaikka hoitotyö on epidemiaolosuhteissakin samaa, on korona tuonut siihen runsaasti lisähaastetta.
– Hyvin pitää suojautua ja käsiä puhdistaa entistä enemmän. Toki siitä huolehdimme aina. Maskien kanssa on vaikea välillä kommunikoida, jos asiakkailla on huono kuulo. Se voi olla myös pelottavaa varsinkin muistisairaille. Maskeja on kyllä meillä riittänyt.
Kaikista työn tarjoamista haasteista huolimatta Tarja Torvinen sanoo olevansa omalla alallaan.
– Kyllä tämä oli minulle itsestään selvä uran valinta. Toimin aluksi kodinhoitajana, kun se ammatti vielä oli olemassa. Silloinhan tehtiin kodeissa kaikki työt. Siivottiin, laitettiin ruokaa, leivottiin, pestiin pyykit ja käytiin jopa navetassa töissä, muistelee Torvinen uran alkuvaiheita.
Nyt lähihoitajan nimikkeellä työskentelevä Torvinen sanoo työnkuvan muuttuneen vuosien myötä, mutta auttamisen halu on edelleen vahva.
– Kun aikaa on vähemmän käytettävissä, pitää osata priorisoida työt. Kaikesta huolimatta tätä työtä minä haluan kuitenkin tehdä, vaikka joskus olen muutakin miettinyt.
Teksti ja kuva: Pirjo Valkasmaa
Tämä on lyhennelmä jutusta. Lue koko juttu Sulkava-lehden numerosta 6/2021. Tilaa lehti täältä tai osta digiversio!
