Helena Meriläinen on aloittanut maaliskuun alussa kasvatustyön pastorina Sulkavan seurakunnassa. Sulkava saa hänestä puoleksi vuodeksi hymyilevän ja iloisen papin, jolle ihmisten kohtaaminen on tärkeää.
– Kaikki lähti jostain isosajoilta. Sieltä olen saanut kipinän. Koulun opinto-ohjaajalle olen sanonut, että minusta tulee pappi tai kirkon nuoriso-ohjaaja, muistelee Helena Meriläinen ensimmäisiä haaveitaan kirkollisesta urasta.
Tie oman seurakunnan nuortentoiminnasta kasvatustyön seurakuntapastoriksi Sulkavalle ei kuitenkaan ollut kovin suoraviivainen, sillä nuoruusajan haave hautautui pitkäksi aikaa. Helena oli monta vuotta töissä, ja opiskeluaikakin venyi pitkäksi. Teologian opintojen lomassa hän suoritti hevosalan tutkinnon ja reissasi Afrikassa. Viimeiset neljä vuotta hän on tehnyt retkeilymyyjän töitä Partioaitassa ja Scandinavian Outdoorsilla.
– Minulla on tosi vahva partiokokemus. Sitä kautta sinne ajauduin töihin.
Seurakuntapastorin paikka Sulkavalla on Helenan toinen työpaikka pastorina. Sulkavalle hakeutumista puolsi se, että Helena halusi ehdottomasti papiksi Mikkelin hiippakuntaan.
– Olisin ensisijaisesti halunnut tulla vihityksikin Mikkelin hiippakuntaan ja vähiten Lapuan hiippakuntaan.
Toisin kuitenkin kävi. Helena vihittiin viime kesänä papiksi juuri Lapuan hiippakuntaan, sillä hän oli saanut kahdeksan kuukautta kestävän vuorotteluvapaan sijaisuuden Viitasaarelta, joka kuuluu Lapuan hiippakuntaan.
Ovet Mikkelin hiippakuntaan aukesivat kuitenkin, ja siitä Helena on hyvillään. Vaikka Sulkavalla hän ei ennen ole käynyt, on Etelä-Savo hänelle kuitenkin tuttua seutua.
– Mökki on nyt lähellä – meillä on mökki Mäntyharjulla, ja myös Sulkavan lähikunnat ovat tuttuja.
Lue koko juttu torstaina 15.3.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!
