Talvi- ja jatkosota toivat Sulkavalle Karjalasta noin 690 henkeä. Heidän mukanaan saapuivat Markku Kemppisen vanhemmat.
Markku Kemppinen pysähtyy pohtimaan kysymystä, näkyykö karjalaisuus jotenkin hänen elämässään. Jokapäiväisessä elämässä se ei ehkä näy, mutta jossain kuitenkin.
– Varmaan se näkyy kunnioituksessa karjalaisia perinteitä kohtaan. Tykkään myös karjalaisista ruuista, karjalanpiirakoista ja karjalanpaistista, hän sanoo.
– Vanhempien oli pakko sopeutua tänne. Ruokaperinteessä karjalaiset juuret ovat ehkä näkyneet eniten.
Markku on yksi Karjalasta tulleiden siirtolaisten jälkeläisistä. Talvi- ja jatkosota pakottivat aikanaan yli 400 000 karjalaista jättämään kotinsa. Myös Markun vanhempien kotimökit Rautjärven Ilmeellä jäivät naapurin puolelle. Uusi elämä löytyi Sulkavalta.
– Sulkava oli Rautjärven sijoituskunta, Markku selittää.
1940-luvun lopulla ja 50-luvun alussa kunnassa oli väkeä noin 7500 henkeä, joista siirtoväkeä noin 690 henkeä. Parikkalasta ja Rautjärveltä muuttaneita oli 450 henkeä eli heitä oli reilusti yli puolet siirtoväestä. Muista pitäjistä Sulkavalle saapui porukkaa satunnaisesti.
– Melkein kymmenen prosenttia Sulkavan väestöstä oli karjalaisia, Markku huomauttaa.
Karjalaiset olivat paljon keskenään tekemisissä uudella asuinseudulla, ja täällä Markun vanhemmat tutustuivat toisiinsa vaikka olivat kotoisin samoilta seuduilta.
– Toki karjalaiset olivat paikallistenkin kanssa tekemisissä. Hyvin paljon syntyi sellaisia pareja, joista toinen oli karjalasta, toinen Sulkavalta.
Ajan myötä siirtolaiset sopeutuivat Sulkavalle, mutta kaipaus kotiseutuun jäi.
– Isovanhempani puhuivat, että kyllä siellä Karjalassa käki kukkui kauniimmin ja kaikki muut perinteiset jutut. Mutta heidänkin oli pakko sopeutua. Eivät välttämättä halunneet muistella vanhaa.
Lue koko juttu torstaina 1.3.2018 ilmestyneestä Sulkava-lehdestä!
