Elämä ja sen tuomat vastoinkäymiset voivat joskus yllättää kenet tahansa. Siitä ei pidä kuitenkaan lannistua vaan jatkaa matkaa. Niin on tehnyt Kaija ja Topikin, hymyssä suin.
Kaija Janhunen toimii miehensä Toivon, tai tuttavallisemmin Topin, omaishoitajana. Topi sairastui noin kuusitoista vuotta sitten. Kaija on toiminut miehensä omaishoitajana 11 vuotta.
– Hiihtolenkillä ei vaan enää suksi pitänyt kunnolla ja kaaduin. Työterveydestä sitten lähetettiin tutkimuksiin, kertoo Toivo.
– Ja hienoa, että lähetettiin, vaikka aluksi en olisi millään halunnut lähteä, kertaa Topi yli kymmenen vuoden takaisia asioita.
– Et niin, sanoo Kaija.
– Mutta onneksi menin. Siitä iso kiitos Vasaran Terhille, toteaa Topi.
Kaija ja Topi viettävät ihan normaalia arkea. Topin sairaus ei ole ollut este millekään. Toki alussa kaikki oli uutta ja rankkaa, mutta nyt Toivon sairaus ja tilanne on jo osa elämää.
– Eihän sitä edes enää kunnolla huomaa, toteaa Kaija.
Toki arjessa on omat rutiinit ja tavat, joita sairaus on tuonut mukanaan. Jumppari käy Topin luona kerran viikossa. Myös verikokeet voidaan hoitaa kotona, joten sekin helpottaa elämää huomattavasti.
– Meillä on yleensä Kauniiden ja rohkeiden aikana oma jumppatuokio, kertoo Kaija.
– Kaikki tutut jo tietää meidän illan ohjelman, jatkaa Kaija naurahtaen.
– Sulkavan kunnalta saatu apu on ollut hienoa ja palvelu on toiminut. Esimerkiksi apuvälineet on saatu helposti, kiittelevät molemmat.
Kaijalla ja Toivolla on viisi lasta ja 18 lastenlasta, jotka ovat arjessa sekä apuna että ilona. Lapsenlapset tuovat oamlat osaltaan iloa ja valoa elämään. Aika ei käy pitkäksi, kun talossa juoksee on elämää.
– Nuorin lapsenlapsi on neljävuotias ja vanhin 20, kertoo Kaija.
Koko perhe kokoontuu yhteen niin usein kuin mahdollista, mutta isänpäivänä, äitienpäivänä sekä joulupäivänä kaikki ovat varmasti samaan aikaan paikalla.
– Kyllä tässä tuvassa on elämää, kun kaikki ovat samaan aikaan paikalla, toteaa Kaija.
Lue lisää Kaijan ja Topin arjesta ja unelmista 30.11. ilmestyneestä Sulkava-lehdestä
